Maalaukseni kuvaavat lähimetsää, joka on avautunut minulle uudella tavalla parikymmentä vuotta jatkuneella joka-aamuisella koiralenkillä.
Kun kahdeksan vuotta sitten jouduimme kaatamaan ison koivun, joka uhkasi taloa, tiesin, että teimme suuren virheen. Puu ei millään suostunut haloiksi ja niin jätimme sen maatumaan. Kuvia siitä rupesi syntymään viitisen vuotta sitten, ja yhä edelleen se puhuttelee maalaria minussa rauhallisena maatessaan lenkkipolkumme kaunistuksena.
Isossa kaupungissa kasvaneena olen tottumaton villilään, jossa nyt asun. Samoilla lenkkipoluilla, joilla koiran kanssa liikumme, kulkevat myös ketut, supit, mäyrät, karhut jopa susia on läheisyydessä nähty. Teeret soivat aamuisin järven vastarannalla ja joutsenet ja kurjet tulevat ikiaikaisiin pesimäpaikkoihinsa keväällä.
En kuitenkaan kuvaa eläimiä, vaan likinäköisenä olen hiljalleen opetellut katsomaan kohteita maisemassa, joka muuttuu abstraktiksi, mitä lähempää sitä katson.
Ympäröivä yhteisö ja maailman tapahtumat eivät myöskään voi olla vaikuttamatta siihen mitä maalan ja miten. Parin vuoden työni tulokset ovat kohta valmiina ja odotan innolla kuinka katsojat ottavat ne vastaan.
CV MARJA PUTUS
Teoskuvia: