Akvarelli eli vesivärimaalaus on maalaustaiteen laji, jossa käytetään vesiohenteisia, läpikuultavia värejä. Väripigmenttien sideaineena on arabikumi, ja maalauspohjana on yleensä valkoinen tai vaalea paperi. Itsenäiseksi taidelajiksi akvarelli nousi Englannissa 1700-luvulla, jolloin sitä suosittiin maisemamaalauksessa.
Värit
Vesivärejä myydään sekä nappeina että tuubiväreinä. Sideaineena voidaan käyttää tragantti- ja dekstriiniliimaa tai arabikumia. Värien liukenevuutta parannetaan esimerkiksi glyseriinillä tai hunajalla, ja kiinnittyvyyttä häränsappiliuoksella.
Paperi – akvarellin tärkein väline
- Paksuus: kevyeen ja vähän vettä käyttävään työhön sopii alle 200 g/m²:n paperi, märkään ja voimakasväriseen työskentelyyn vähintään 300 g/m². Yli 600 g/m²:n paperit kestävät runsasta työstöä, mutta kuivuvat hitaasti.
- Materiaali: tavallisin raaka-aine on puuvilla. Halvimmissa papereissa on myös happovapaata puukuitua.
- Liimaus: hyvässä paperissa on sekä massa- että pintaliimaus, jotka vaikuttavat värien työstettävyyteen.
- Valmistustapa: käsin tehty paperi on lujinta. Koneellisista parhaana pidetään rumpuviirapaperia (mould-made).
Siveltimet
Akvarellisiveltimet ovat pehmeämpiä kuin peittävissä tekniikoissa. Arvostetuin materiaali on näädänkarva, joka pidättää paljon väriä ja muodostaa terävän kärjen. Myös orava- ja häränkarva ovat suosittuja. Keinokuitusiveltimet ovat jänteviä ja täsmällisiä, mutta ne eivät pidätä vettä yhtä hyvin.
Maalaamisen perusperiaatteet
- Akvarelli tehdään usein kevyen lyijykynäluonnoksen päälle.
- Perinteisesti aloitetaan vaaleista sävyistä ja edetään tummempiin.
- Vaaleat kohdat syntyvät ohentamalla väriä vedellä tai jättämällä paperi paljaaksi, ei sekoittamalla valkoista.
- Muista, että vesivärimaalaus vaalenee jonkin verran kuivuessaan.
- Peittävät värit vievät helposti akvarellin ilmavuuden, joten niitä kannattaa käyttää harkiten.
Lue myös
Mitä eroa öljyväreillä on? Lue lisää öljyväreistä. Maalaamisen vaikutuksesta mieleen kerromme jutussa maalaamisesta ja hyvinvoinnista.