Helene Schjerfbeck (1862–1946) on yksi Suomen arvostetuimmista modernisteista. Hänen uransa kesti yli 70 vuotta, ja sinä aikana hänen maalaustapansa muuttui ranskalaisvaikutteisesta realismista pelkistetyiksi, lähes abstrakteiksi omakuviksi. Tässä artikkelissa käydään läpi taiteilijan elämän päävaiheet, tyylin muutos ja teokset, joihin kannattaa tutustua museokäynnillä.
Lapsuus ja varhainen lahjakkuus
Helena Sofia Schjerfbeck syntyi Helsingissä 10. heinäkuuta 1862. Hänen syntymäpäivänsä on nykyään Suomen kuvataiteen päivä. Neljävuotiaana hän kaatui portaissa ja hänen vasen lonkkansa vaurioitui. Vamma aiheutti ontumista ja kipuja koko elämän ajan, ja lapsuudessa hän joutui viettämään pitkiä aikoja vuoteessa piirtäen.
Lahjakkuus huomattiin varhain. Schjerfbeck aloitti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1873 vain yksitoistavuotiaana ja jatkoi opintojaan Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa. Lapsuuden kesät hän vietti usein Siuntion Sjundbyn kartanossa, joka toistuu useissa hänen maalauksissaan.
Pariisi, Bretagne ja St Ives
Vuonna 1880 Schjerfbeck matkusti Pariisiin ja opiskeli Académie Colarossissa. Siellä hän ystävystyi itävaltalaissyntyisen taiteilijan Marianne Stokesin kanssa. Bretagnessa, erityisesti Pont-Avenin seudulla, syntyivät teokset kuten Pikkusiskoaan ruokkiva poika (1881) ja Ovi (1884). Aikalaiset pitivät joitakin töitä liian karkeina, mutta nykyään niitä pidetään suomalaisen modernismin alkuna.
Vuosina 1887–1888 Schjerfbeck työskenteli Englannin Cornwallissa St Ivesin taiteilijayhteisössä. Siellä valmistui Toipilas (1888), lämminvaloinen kuva sairaudesta toipuvasta lapsesta. Teos palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889, ja se kuuluu nykyään Ateneumin kokoelmaan.
Hyvinkään vuodet ja pelkistyksen aika
Palattuaan Suomeen Schjerfbeck opetti Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta terveys heikkeni. Vuonna 1902 hän erosi opettajan toimesta ja muutti äitinsä kanssa Hyvinkäälle, joka tunnettiin terveellisenä parantolakaupunkina. Seuraavat vuosikymmenet hän eli melko eristäytyneesti eikä käynyt Helsingissä vuosien 1902 ja 1917 välillä.
Juuri Hyvinkäällä hänen tyylinsä muuttui ratkaisevasti. Teoksissa kuten Kotona (1903) värit pelkistyivät harmaan ja muutaman sävyn varaan, ja ihmishahmot muuttuivat tunnelmallisiksi, lähes graafisiksi. Hän seurasi eurooppalaista taidetta lehtien ja kirjojen kautta ja kiinnostui muun muassa Cézannesta, Gauguinista ja Matissesta.
Gösta Stenman ja Einar Reuter
Käänne kohti laajempaa tunnettuutta tapahtui 1910-luvulla. Taidekauppias Gösta Stenman näki Schjerfbeckin teosten arvon vuonna 1913 ja järjesti hänen ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1917. Näyttelyssä oli esillä 159 teosta. Stenman vei töitä myöhemmin myös Ruotsiin, jossa vastaanotto oli usein innostuneempi kuin Suomessa.
Toinen tärkeä henkilö oli taiteilija ja kirjailija Einar Reuter (kirjailijanimeltään H. Ahtela), jonka Schjerfbeck tapasi vuonna 1915. Schjerfbeck kirjoitti hänelle yli 1 100 kirjettä tai postikorttia, ja Reuter julkaisi hänen elämäkertansa vuonna 1951.
Omakuvat – taiteilijan oma aikajana
Schjerfbeck maalasi omakuvia lähes koko uransa ajan. Varhaisissa omakuvissa näkyy nuori, itsevarma taiteilija, kun taas Mustataustainen omakuva (1915) on jo selvästi moderni. Viimeisissä, Ruotsin Saltsjöbadenissa 1940-luvulla maalatuissa omakuvissa kasvot ovat pelkistyneet lähes luonnoksiksi. Sarja on ainutlaatuinen dokumentti sekä taiteellisesta kehityksestä että ikääntymisestä.
Schjerfbeck muutti vuonna 1925 Tammisaareen ja vietti viimeiset vuotensa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa Ruotsissa, missä hän kuoli 23. tammikuuta 1946. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Kiinnostus jatkuu yhä
Schjerfbeckin asema on vahvistunut kuolemaa seuranneina vuosikymmeninä. Hänen syntymänsä 150-vuotisjuhlan kunniaksi lyötiin vuonna 2012 suomalainen kahden euron juhlaraha. Samana vuonna julkistettiin myös yllättävä löytö: yksityisomistuksessa olleen maisemamaalauksen alta paljastui aiemmin tuntematon teos, äitiä ja lasta takaapäin kuvaava maalaus noin vuodelta 1887. Vuonna 2019 Lontoon Royal Academy of Artsissa järjestetty näyttely toi taiteilijan laajemman brittiyleisön tietoon, vaikka kritiikit jakautuivat. Antti J. Jokisen ohjaama elokuva Helene (2020) puolestaan esitteli hänen elämäänsä uudelle sukupolvelle, ja pääosaa näytteli Laura Birn.
Teoksia, joihin kannattaa tutustua
- Haavoittunut soturi hangella (1880) – nuoren taiteilijan historiamaalaus.
- Tanssiaiskengät (1882) – teoksen vuoden 1882 versio myytiin vuonna 2008 Sothebyn huutokaupassa 3,9 miljoonalla eurolla.
- Toipilas (1888) – yksi suomalaisen taiteen rakastetuimmista maalauksista.
- Kotona (1903) – esimerkki Hyvinkään kauden pelkistyksestä.
- Punaiset omenat (1915) – Ateneum hankki teoksen kokoelmiinsa vuonna 2008.
Missä teoksia voi nähdä
Laajin julkinen Schjerfbeck-kokoelma on Kansallisgalleriaan kuuluvassa Ateneumin taidemuseossa Helsingissä. Tammisaaren museokeskus EKTA:ssa on taiteilijan elämää ja taidetta esittelevä pysyvä näyttely. Teoksia on myös useissa yksityisissä säätiökokoelmissa, kuten Gyllenbergin ja Didrichsenin taidemuseoissa. Näyttelytilanne vaihtelee, joten tarkista esillä olevat teokset museon verkkosivuilta ennen käyntiä.